Valo on värien kokemisen ehdoton edellytys ja siksi emme voi pimeässä nähdä värejä. Se minkälaisina koemme ympäristömme värit riippuu olennaisesti valon laadusta. Aurinkokuntamme valo on alunperin lähtöisin auringosta. Auringonpaisteena ja yleensä päivänvalona se on luonnollisimmassa muodossaan. Valo on aaltoliikkeenä etenevää sähkömagneettista säteilyä.
Sateenkaaressa nähdään useimpina päivänvalon kirjon eli spektrin kaikki sävyt. Valon spektrin saa näkyviin esimerkiksi valon kulkiessa prisman läpi. Valon eri aallonpituudet taittuvat eri tavoin ja silmä erottaa ne erivärisinä.
Väri on aistihavainto. jonka esineen pinnasta heijastunut tai aineen läpi kulkeutunut valo aiheuttaa silmän välityksellä ihmisen tajunnassa.
Väriaistiksi kutsutaan näköelinten kykyä tulkita eri aallonpituuksien aiheuttamat aistimuserot eri väreinä.
0,5% naisista ja 8% miehistä on värisokeita. Värisokeuden luonne ja haitta-aste ovat riippuvaisia siitä, minkä väriärsytystyypin kohdalla toiminnan vajaavuutta esiintyy. Värisokeus on yksinkertaisesti värinäön vajaavuutta.
Trikromaattinen anomalia on lievin värisokeuden muoto. Siinä vain jokin väriaistin perustekijöistä on vajaatoimintainen. Lievimmissä tapauksissa tämä ei vaikuta juuri lainkaan värinerottelukykyyn.
Henkilöltä jolla puuttuu verkkokalvosta väriärsytyksiä vastaanottavien näkösolujen joukosta oranssi-, violetti-, tai viherherkät tappisolut on dikromaattinen väriaisti.
Seuraavaksi tarkastellaan väriympyrää. Ympyrässä näkyvät päävärit: punainen, keltainen ja sininen. Vastavärit ovat: keltainen-violetti, vihreä-punainen, oranssi-sininen ja välivärit ovat puolestaan: vihreä, violetti ja oranssi.
Käsitteen määrittelyä:
Pigmentti: Hienojakoinen jauhe, joka muodostaa värisävyä ja ei liukene sideaineisiin eikä liuotteisiin.
Väriaine: Väriä muodostava aine, joka voi olla pigmentti tai liukeneva väriaine.
Sävy: Kirjo-ja purppuraväreille ominainen värin ominaisuus, tämä on riippuvainen silmän saaman energiasäteilyn valta-aallonpituudesta.
Vivahde: Poikkeaa pienesti nimeltä mainitusta värisävystä tai väristä ilmoitettuun suuntaan. Yleisluontoisesti kun puhutaan jonkin värin vivahteista tarkoitetaan kaikkia lähtövärin vivahdemahdollisuuksia, ellei toisin mainita.
Määrittelyä käsitteistä hiusväreissä:
Kylmät värit: Useimmiten nämä voivat aiheuttaa kylmän tuntemuksen. Kuuluvat väriympyrän kylmään puoliskoon ja erityisesti siniseen vivahtavat värit.
Lämpimät värit: Nämä puolestaan aiheuttavat lämpimän tuntemuksen ja kuuluvat lämpimään puoliskoon, erityisesti oranssiin vivahtavat värit.
Pastellivärit: Nämä ovat erittäin valkopitoisia, mustuudesta täysin vapaat värit
Murretut värit: Syntyvät puhtaaseen väriin sekoittamalla sen vastaväriä tai mustaa väriä. Taitettu, varjostettu ja murrettu tarkoittavat lähes samaa asiaa.
Seuraavaksi vielä mietteitä vuosien takaa ihan nykypäivään omista lempiväreistä. Värioppi-oppaan mukaan myös vähän merkityksiä eri lempiväreistä.
Punainen: Voimakkaasti kiihottava, jopa yllytykseen asti. Ärsyttää ja järkyttää henkistä tasapainoa.
Sininen: Sininen koetaan voimakkaan viilentävänä ja rauhoittavana. Sinisen myönteiset vaikutukset liittyvät lähinnä sinisen vaaleisiin ja keskivaaleisiin sävyihin, koska kylläinen sininen voi vaikuttaa jopa ärsyttävältä.
Valkoinen: Jättää kaiken avoimeksi. Heijastaa väreistä eniten valoa. Yksinään se on ympäristönä kylmä, mutta värikkäille kalusteille ja taide-esineille muodostaa oivallisen taustan. Aineellisessa kuin henkisessä mielessä valkoinen koetaan valoisana ja puhtaana.
Musta: Länsimäisen kulttuurin mukaan koetaan kaiken loppuna, tuskan, surun ja pimeyden viestittäjänä. Sillä on kuitenkin myös myönteisiä vaikutteita elämäämme, kun se saa vastakohtaisuudellaan sävylliset värit loistamaan entistä kirkkaampina.
Harmaa: Huokuu välinpitämättömyyttä ja kylmäkiskoisuutta. Kuitenkin se muodostaa sekä vaaleille että tummille väreille tasapuolisesti oikeutta tekevän neutraalin tarkastelutaustan.
Lähteet: Värioppi-opas ja googlen kuvahaku
♥:Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti