Permanentti-historiasta nykypäivään

Ensimmäiset kiharat on lähtöisin luvulta 1872 ja sen on keksinyt Marcel Grateau. Marcel keksi puristuspihdit ja ne toimivat siten, että ne kuumennettiin tulen yllä ja sitten painettiin hiukseen. Pihtien lämpö pystyttiin tarkastamaan siten, että ne painettiin sanomalehteen ja jos lehti paloi hieman, lämpötila oli sopiva. Tangot piti pitää irti hiuspohjasta niin näin tapa oli turvallinen ja tällä tavoin saatiin aikaiseksi kaksiulotteiset laineet.

Ensimmäisen varsinaisen permanentin keksi 1900-luvun aluilla Saksalainen parturi-kampaaja Karl Nessler kun hän alkoi yhdistelemään osasia Grateaun menetelmään. Tämä oli ensimmäinen pysyvä kiharrusmenetelmä, joka sopi ihmisille. Aikaisemmin oli kehitelty kiharoita peruukkeihin, mutta niihin käytettävät aineet olivat liian voimakkaita ihoa vasten. Nesslerin keksintö sopi vain pitkähiuksisille.

Nesslerin kehitelmässä hiukset kostutettiin alkaalisessa liuoksessa, jossa kirjoitusten mukaan oli käytetty vettä ja lehmän virtsaa. Sen jälkeen hiukset kieritettiin metallisten sauvojen ympärille, jotka yhdistettiin sähköiseen lämmityskoneeseen. Koko kiharruksessa meni suunnilleen kuusi tuntia ja hiukset kuumennettiin sataan asteeseen. Luvut vaihtelivat mutta yhteen kiharrukseen meni noin 12 messinkitankoa. Yhden paino oli noin 1kg. Vaijereiden avulla kuumat messinkitangot pidettiin ylhäällä, jotta ne ei koskisivat päänahkaan,ne roikkuivat isommasta telineestä. Ensimmäiset kokeet Nessler teki vaimolleen ja onnistui pariinkin otteeseen polttamaan hänen hiuksensa. Pikkuhiljaa keksintö tuli suositummaksi ja 1906 keksintö oli suosittu jo pitkien hiusten keskuudessa.

Pikku hiljaa permanenttia alettiin siitä kehittämään helpompaan ja turvallisempaan suuntaan. 1917 vuonna Sveitsiläinen Eugene Suter ja Espanjalainen Isidoro Calvete yhteistuumin keksivät uudenlaisen pienemmän koneen, millä pystyi kihartamaan tyven myös ja näin lyhyidenkin hiusten kihartaminen oli mahdollista.

1930 lukuun mennessä permanentit olivat yleistyneet paljon. Mitään varsinaista yhtä oikeaa tapaa ei ollut vaan jokainen kampaaja teki sen vähän omalla tyylillään mikä oli heistä paras ja omimman tuntuinen. Kampaajat kokeilivat kuitenkin erilaisia tekniikoita, jotta löytäisivät parhaimman ja vähiten aikaa vievän tekniikan.

Arnold F. Willatt vuonna 1938 keksi kylmärullauksen, johon ei siis tarvinnut koneita tai lämpöä ollenkaan. Hius käärittiin rullan ympärille ja hiukseen laitettiin ammonium tioglykolaattia, joka avaa hiuksen rikkisillat ja sitten hius suljettiin vetyperoksidilla. Tässä kesti noin 6-8 tuntia huoneenlämmössä.

Ammoniakin sijaan nykyään käytetään natrium tioglykolaattia ja tällä kestää n. 15-30 minuuttia vaikuttaa, minkä jälkeen laitetaan kiinnitysaine.

Nykyaikainen permanentti kihara on ehkä sellainen suht loiva, eikä mikään kauhean säkkärä. Pitkään hiukseen suht luonnolliset kiharat.

Permanentti kiharaa:

Kampaus kiharaa:

Eroa permanentti kiharoiden ja kampauskiharoiden välillä on ehkä siinä että permanentti kihara on tiuhempaa ja kiharaisempaa. Pieni tiukka kihara pysyy koko hiusten pituudelta.

Permanentti on keksitty ehkä siten, että usein suorahiuksiset haaveilevat pitkäaikaisista kiharoista hiuksista. Siinä on bisnes ideaa, että annetaan asiakkaalle mahdollisuus saada pitkäaikaiset kiharat. Kun se, että jos permanenttia ei olisi keksitty, pitäisi kiharat ehkä sitten väsätä joka päivä itse. Eroaahan permanentti kihara myös itse tehdyistä kiharoista aika tavalla, riippuen tietysti millaiset permanentti kiharat sekä kiharat itse tehdään. Permanentti kiharat ovat myös luonnollisemmat kuin itse tehdyt kiharat.

Permanentteja voisi mielestäni yrittää kehittää vielä sellaiseen suuntaan, että se olisi ystävällisempää hiuksille sekä monenlaisia vaihtoehtoja, että varmasti jokaiselle löytyisi hyvä ja oikea valinta.

Lähteet:google ja googlen kuvahaku

♥:Henna